mikko.merikivi

Hiilitullit William Nordhausin mallissa

Kuuntelin läpi Green New Deal -vaalipaneelin. Mielenkiintoisia ajatuksia siellä kerrottiin paljon, mutta hiilitulleista ajattelin kirjoittaa itsekin kuultuani idean.

Ensin lyhyesti oma kantani ilmastonmuutokseen: En väitä mitään asiantuntijuudestani, mutta päätettäessä pahimmillaan maapallon tulevaisuutta koskevista kysymyksistä pitää mielestäni olla erittäin varovainen. Ilmastonmuutos on erittäin monen uskottavan tahon mukaan sen verran kiireellinen ja vakavan luokan kysymys, että meidän on otettava se tosissaan eikä jäädä halkomaan hiuksia siitä missä määrin se on ihmisen aiheuttamaa ja kenen pitää ottaa missäkin määrin vastuuta. Seuraukset ovat eksponentiaalisesti sitä pahempia mitä myöhempään toimimme. Elämme parhaillaan kuudetta massasukupuuttoa, Holoseenin joukkotuhoa, ja meidän vastuumme ihmiskuntana on saada se myös mahdollisimman nopeasti loppumaan.

Toinen keskisuomalainen politiikan harrastaja, Ville Seppälä, esitti vähän aikaa sitten havainnollistavan kaavion, josta näkyy miten järisyttävän valtaisa työ meillä on edessämme nyt ja heti. Vaikka henkilökohtaisesti en usko 1,5 asteen lämpenemiseen jäämistä (mikä on ollut viime aikoina ilmassa) realistiseksi ellemme päädy suoranaiseen ilmastonmuokkaukseen teknisin keinoin, en halua siitäkään tapella mihin lukemaan tarkalleen ottaen pyrimme. Suomen tulee nimittäin olla suunnannäyttäjä tehden enemmänkin kuin oman laskennallisen osuutensa. Jonkun täytyy, tai meillä ei ole ihmiskuntana mitään mahdollisuuksia päästä päästötavoitteisiin. Siksi otan positiivisesti nekin kampanjat.

Fossiilisista polttoaineista sähköntuotannossa luopuminen on hyvä tavoite, mutta biomassalla niiden korvaaminen on erittäin kyseenalaista, koska siinäkin tulee päästöjä ja vaikka puut ovat hiilinieluja, niiden kasvu vie aikansa, jota meillä ei ole. Suosittelen sellaista blogia kuin http://yyyy.puheenvuoro.uusisuomi.fi, jos haluaa tästä vähän asiantuntevampaa tietoa. Olen aika vakuuttunut, että ydinvoimaakin tarvitaan siis vielä lisää, koska mitään keinoa ei voida jättää pois ilman erittäin vakavia perusteita. Mutta olen jo mennyt pahasti ohi aiheen.

 

Hiilitullit

Valitettavasti yksi valtio tai edes vaikka EU ei pysty ratkaisemaan tämän mittakaavan kysymyksiä itse. Jotkut maat panostavat eri määrissä ja korkeahiilinen tuotanto uhkaa karata niihin. Hiilitulleja on esitetty aiemminkin ratkaisuna ongelmaan, mutta yleensä niiden on käsittääkseni ajateltu olevan tuotekohtaisia (border carbon adjustments) mikä olisi erittäin hankalaa toteuttaa. Soininvaaran löysin esittäneen keskimääräisen energiasisällön mukaan tullausta, joka on ehkä realistisempaa.

Tuossa vaalipaneelissa sen sijaan käsiteltiin sellainen vaihtoehto kuin William Nordhausin hiilitullit, josta on tehty taloustieteellinen tutkimus. Yritin etsiä tämän ehdotuksen lähdettä, ja ainakin seuraavanlainen paperi näyttäisi puhuvan aiheesta: Nordhaus, W. (2015). Climate clubs: Overcoming free-riding in international climate policy. American Economic Review, 105(4), 1339-70.

Ideana on, että joukko valtioita perustaisi keskenään "ilmastoklubin", jossa on käytössä jokin hiilipäästöjen hintaa nostava menetelmä. Mutta erityistä tästä mallista tekee sen, että tämä ilmastoklubi keräisi hiilitullia sellaisilta mailta, jotka eivät ole klubissa mukana. Ainakin hänen tutkimassaan mallissa hiilitulli oli määritelty prosenttiosuutena tuonnista klubialueelle. Tällainen ilmastoklubi on Nordhausin tutkimuksen mukaan stabiili useissa tapauksissa, ja sopivaksi tullien suuruudeksi riippuen päästöjen yhteiskunnallisesta hinnasta hän antaa niinkin alhaisia prosentteja kuin 2 %, mutta korkealla päästöjen hinnalla tarvitaan kasvavissa määrin korkeampia tulleja ennen kuin on suurelle osalle maista kannattavaa liittyä klubiin.

Päästöjen yhteiskunnallinen hinta on Nordhausin mukaan siis tärkeä päättää. Vaaraksi tällaiselle järjestelmälle Nordhaus esittää globaalin vapaakauppajärjestelmän häiriön ja esittää pohdittavan syitä näille järjestelmillemme sekä miten oikeudenmukainen moinen kaikille sama hiilitulli olisi. Tuossa vaalipaneelissa myös tuli esille globaali oikeudenmukaisuus: mitä tuo järjestelmä mahtaisi merkitä köyhemmille valtioille? Tarkempia yksityiskohtia en halua esittää millekään valmiille mallille, mutta mielestäni jokin tämän (tai esim. Soininvaaran) mallin muunnelma vaikuttaa vähintään harkitsemisen arvoiselta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu

Hyvä kirjoitus. Valitettavasti asia ei näytä ketään kiinnostavan.

Tuotekohtaiset tullit tuntuvat minusta aivan luontevilta. Tai oikeastaan tuoteryhmäkohtaiset. Jos "ilmastoklubissa" halutaan päästä mahdollisimman pienillä "globaalin vapaakauppajärjestelmän häiriöillä", tullit pitäisi asetttaa sille tasolle, että niillä suojataan riittävästi omaa tuotantoa (tai estetään turhaa tuontia) ja näin estetään hiilivuoto ja siitä seuraava oman talouden sakkaaminen. On luontevaa asettaa tullit riittävän tarkasti (riittävän pieniä tuoteryhmiä koskeviksi) niin, että riittävä suoja saadaan, mutta kauppaa ei rajoiteta turhaan. Tulleja pitää trimmailla myös niin, että sellaiset maat, joiden tuotanto on päästöttömämpää, pääsevät helpommalla. Jos ilamstotalkoissa ollaan tosissaan, on parempi asettaa hieman liian yleiset ja tiukat tullit kuin toisin päin. Näin ilmastoklubin alueella säilyy usko järjestelmään (pienestä kulutustottumusten laskusta huolimatta).

Ilmastoklubin hiilitullit ovat minusta selvästi järkevin polku eteenpäin, jos oletetaan (kuten minä oletan), että globaalit sopimukset ovat turhan hidas polku eteenpäin siksi, että jarruttelijoita löytyy aina, ja ilman hiilitulleja ne voivat (globaalin jokseenkin vapaan kaupan olosuhteissa) hyödyntää hiilivuotoa aika rajatta.

Käyttäjän mikkommm kuva
Mikko Merikivi

Tosiaan yksityiskohtia pitää mielestäni pohtia tässä ja voi olla, että jokin yhdistelmä kaikkia esitettyjä malleja on oikea suunta. Yksittäisten tuotteiden päästöjen arviointi on varmaan toteuttamiskelvotonta, mutta voi tosiaan olla, että jossain vaiheessa laajennettaessa tarkastelua suurempiin tuoteryhmiin löytyy taso, jossa se olisi mahdollista. En todellakaan pysty arvioimaan sitä ihan tässä ja nyt.

Suuret päästöt per capita tuntuvat menevän aika usein rikkaille valtioille, joten päästöjen määrän huomioon ottava tulli voi olla myös oikeudenmukaisempi kuin Nordhausin esitys. Voi olla järkevää pitää kehitysapu erillään tästä tullijärjestelmästä, jos tässä on jo tällainen sisäänrakennettu heuristiikka.

Toimituksen poiminnat